Tervetuloa sivustolle
KOOTUT HAJAPOIMINNOT Uusi Eloonjäämisoppi -kirjan lukemisen jäljiltä
Jotta sanomani voisi olla painokasta, minun on tunnettava
Pekka Kuusi päätyy laaja-alaisessa ihmisen kehityshistorian kuvauksessaan karuun toteamukseen, että ihminen on pudonnut kärryiltä kulttuurievoluutionsa ohjailussa. Menestystä on tullut mutta nyt olisi tajuttava asioita. Hän luettelee tarpeellisia lääkkeitä.
Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1991 Pekan ystävistä koottu toimikunta julkaisee oppikirjaksi ajatellun teoksen, jolle annetaan osoittelevampi nimi ”Ihmisen eloonjäämisoppi – pieni alkeiskirja”. Voi sanoa, että se on lyhennelmä Pekka Kuusen kirjasta.
”Uusi eloonjäämisoppi” pyrkii ottamaan Pekka Kuusen kirjan tuleville polville heittämän haasteen vastaan ja osoittamaan kulttuurievoluution nykyiset uhkasuunnat. Ainakin kirjan nimi kertoo, että kyse on kuolemanvakavista asioista.
Vuonna 1982 mm. Tatu Vanhanen arvioi Pekka Kuusen kirjaa ja löysi totta kai jotain kritisoitavaa. Nytkin vuonna 2024 voi olla vaikea löytää tarpeeksi painoarvoista henkilöä arvioimaan teosta, jonka luomisessa on ollut mukana Suomen eturivin ekologian nimimiehiä ja -naisia. Seuraavassa ainakin joudutaan tyytymään diletantin sohaisuihin. Yleinen jälkihavaintoni lukemisen edistyessä tekemistäni merkinnöistä on, että olen tehnyt kriittisiä arvioita, joita jouduin pitemmälle luettuani ainakin lientämään. Tätä voi osaltaan selittää se, että ”Uusi eloonjäämisoppi” on useamman yksilöllisesti ajattelevan henkilön luomus. Esimerkkinä vaikkapa ydinsodan mahdollisuuden painoarvo.
Kirjan arvo minulle
Tämä uusin kolmas versio on mielestäni ehkä osin tarkoitushakuisesti rönsyilevämpi kuin edeltäjänsä. Halutaan puhua koko elonkirjon hyvinvoinnista ja eloonjäämisestä. Katsotaan, että ihmisen on osattava elää kauniisti kumppanilajiensa kanssa. Kuulutellaan, että tekoäly voi olla jopa ihmisen eloonjäämisen uhka. Mietin , mikä on kirjan arvo minulle. Eittämättä siinä on tiedollista faktaa. Tärkeämpää lienee, että se sai minut pohtimaan, miten itse kuvailisin kirjan käsittelemät asiat. Jo aika kylmiltään ensi lukemisen jälkeen päädyin seuraavaan, mistä en ole kummemmin luopumassa nyt loppupäätelmiäni kirjoittaessani:
22.11.2024
Evoluutiopolitiikka … eloonjäämispolitiikka … ekopolitiikka.
I Tunne pelikenttä
II Tiedosta asemasi
III Pelaa
Minun tavoiteluetteloni:
Voi kysyä, saiko kirja oikeastaan minua muuttamaan ekotavoitteitani. Ehkä ei. Mutta kirja antaa minulle aineksia väitellä eri ekotavoitteiden toivottavuudesta. Aina kun kirja viittaa asioiden maailmanlaajuisuuteen, taputan. Kansallisvaltiot säästöliekille (Ehdotan: Maailmanvaltio; suurkaupungit perusyksiköiksi?). Milläs saadaan aikaan tiedon ’yksinvalta’? Mikko Pyhälän tavallaan hassun yksiyiskohtaisuuksiin menevä luonnontuhonnan kriminalisointi -raportti on juuri sitä arkipäivän toimintaa, jota tarvitaan tällaisessakin suuria teoreettisia pohdintoja harrastavassa esityksessä. Eli kansainvälisiä foorumeita on sitkeästi käytettävä, vaikkapa tekoälyä hyödyntäen.
Kirjoitettuani tavoiteluetteloni satuin seuraamaan TV:stä Pussy Riot-yhtyeen venäläispakolaisjäsenen haastattelun. Sen lopussa nainen kertoi omat haaveensa: ei sotia, ikuinen elämä haluttaessa, Marsiin pääsy haluttaessa, halutuksi ajaksi penis yms käyttöön, taudit voitettu, entiset isot sukupuuttoon kuolleet eläimet – palautus.
Pekka Kuusen kirjasta mieleen jäi erityisesti:
Pohtii ihmisen menestystä luonnon tapahtumana.
Elämä on tarkoituksetonta, sanoo biologia, joka tutkii sen säännönmukaisuutta.
Luonnon osana ihminen on tarkoitukseton mutta omassa kulttuurievolutiossaan itse omaksumiensa tarkoitusten toteuttaja.
Oman muuttumisensa ymmärtäminen on ihmiselle kaikkein tärkeintä. (vaikkapa: feodalismi->kolonialismi->kapitalismi->renesanssi->tieteellistekninen kulttuuri)
Informaation menestyksen mitta on se, kuinka suuri joukko yksilöitä omaksuu sen.
Machiavelli: ruhtinaalla älköön olko muuta ajatusta tai päämäärää kuin sota. 2/3 valtion menoista oli sotilasmenoja ennen 1800-lukua.
Ihmisen sodankäynti on selittämätön, paradoksaalinen piirre geneettisestä näkökulmasta katsottaessa, koska se on vastoin biologisen kehityksen sääntöjä, mutta se sopii täysin kulttuurievoluution ryhmäsääntöihin (s.75)
s.135 (liian?) rohkeaa puhetta: Historialla on materialistinen perusta kuten Marx oikein sanoi (historian vaiheet määräytyvät sen mukaan, miten ihminen on oppinut käyttämään luontoa hyväkseen.) Harmittelee, että tuo oikeaoppisuus on haluttu unohtaa, koska kommunisti-vallankumous-Marx oli väärässä. [minulla on nyt Pekan toisen painoksen kirja. Voisiko olla, että ykköspainoksessa puhuttiin teesi-antiteesi-synteesi -idealla kulttuurievoluution etenemisestä? Sellaisesta olen tehnyt vuonna 1982 merkintöjä luettuani Pekan kirjan.]
Maailmankäsitys on jäljessä maailmankehityksestä.
”Uusi eloonjäämisoppi” kirjani osattavia termejä:
biosfääri, noosfääri, planeettapolitiikka, ekosysteemien yhteisevoluutio,
mielenteoria, instituution kollektiivinen mielenmalli, mielen malli
yhteiskunnalinen luontosopimus, maailmanlaajuinen ympäristöpolitiikka
yhteiskuntakybernetiikka, kestävyystiede, ekosysteemien vuorovaikutusverkosto,
kulttuuriperintö, lajiekosysteemit, myöhäisantroposeeni,
maansysteemitutkimus (Earth System Science), käyttäytymiskoodisto
maailmankatsomukset = ajattelua kokoavat mielenmallit
ympäristötietoisuusindeksi, ympäristödiplomi, ilmastojulistus
antroposeeninen yhteisvauraus, maailmankuva, diskursiivinen prosessi,
systeeminen tila, yhteisevoluution logistinen algoritmi V-S-I-R vaihtelu-valinta-innovointi-monistus
maapallon järjestelmätiede, sfääri, kehä (kivi-,vesi-,jää-,elon-,ilma-)
maajärjestelmä, YK:n kestävän kehityksen politiikkaprosessi
suuret antroposeenikertomukset, ekomodernismi, ekopragmatismi, kosmovisio
Sustainability Transitions Research Network, STRN
permakulttuuri, kapitaloseeni, maailmanekologia, maailmanjärjestelmä, maailmanvaltio
maailmankatsomuksellinen synteesi, ekologis-kulttuuristekniset järjestelmät
symboiesis, universaalinen sivilisaatio, yhteisevoluutio (co-evolution)
olio, olento -elollinen, eloton, ihmisen luoma, holobioottisuus, immuunitasapaino
makroevoluutio, geeni -> kromosomi->probarioottinen solu->eukarioottinen solu->monisoluiset
sivistys (=kulttuurievoluutio), vuokraajakapitalismi, rentier capitalism
ekosysteemipalvelu, lähiekosysteemi = ekososiaalisuus
maanjärjestelmätiede (Earth System Science), NPP , HANPP
säteilypakote, rivilannoitus = sijoituslannoitus, yhteiskuntasitoumus
planetaarinen yhteisvauraus, kohtuutalous (degrowth)
homeostasis
ICC, IPBES, UNEP, SEI, Suomen ilmastovanhemmat
”Uusi eloonjäämisoppi” kirjan uutuuksien kriittistä tarkastelua
Laajempi elonkirjo. Kun esitetään, että ihmisen tulee ottaa vastuulleen koko elonkirjon hyvinvointi ja eloonjääminen, kysyn, onko ihminen siis asettumassa Jumalan asemaan. Ihminen voi mielestäni yrittää hallita omaa ekosysteemiään laajassa mielessä, mutta koko elonkirjoakinko?. Väitän, että käytännön toteutuksessa näkyy aina ainakin filosofisessa katsannossa ihmisen itsekkyys. Eli esimerkiksi osoittamalla epäitsekkyyttä saavutan itselleni kunnioitusta herättävän sädekehän. Tai saan tyydytystä kun osoittaudun aikaansaavaksi luonnon monimuotoisuuden edistäjäksi. Filosofinen kysymys on: millainen on tavoiteltava elonkirjo. Onko se sellainen, missä ihminen säilyttää mahdollisimman paljon vaiko sellainen kuin puutarhurin, joka määrää täsmälleen, mitä kukkaa ja miten paljon missäkin penkissä kasvaa? Ehkäpä siihen joskus päästään, kun geenitekniikka oikein kunnolla edistyy. Eli vaikkapa ihmisen kanssa kommunikoivat uus-dinosaurukset on luotu.
Säälikumppanit. Hiukan puoli-ihmeissäni tarkastelen perusteluja, joilla ihmisen kumppanilajien osuutta ujutetaan tärkeäksi lisäksi Pekka Kuusen rakennelmiin. Ei tietysti ole epäilystäkään, etteikö niillä olisi tärkeä rooli monen ihmisen hyvinvoivalle elämälle. Joitain on kiva hyväillä ja toisia makeata mutustella. Siinäpä moraalia ja etiikkaa: tuota syön, tai sittenkin halaan! Tuon otan orjaksi, mutta hyvin kohtelen. Ovatko ne aivan kriittisiä kysymyksiä ainakaan ihmisen eloonjäämisessä. Totta, mielenkiintoisia ratkottavia.
Meidät laudalta lyövä uusi luomakunnan kulttuurievoluution kärkihahmo. Jos otamme aivan teoreettisen kirkasotsaisesti jumalalliselta kannalta evolutiivisen kehityksen johtotähdeksemme, niin sellainen Jumala olisi varmaan iloinen nähdessään uuden entistä kukoistavamman olion tuossa asemassa ihmisen sijasta. Mutta ihmistä tietysti ”vaivaa” oma eloonjäämisbiologiansa. Joten kauhistelemme tuota johtopaikan mahdollista menetystä. Itse näen tekoälyn vaaran syntyvän ennen muuta ihmisen artefaktiuden kautta. Ja silloin ajattelen sen tuomaa vaaraa sodankäynnin välineenä. Jos heitän tekoälylle kysymyksen: ”Miten minun tulee toimia tuhotakseni ihmiset ydinpommeilla?” ja saan toimivan vastauksen, niin onhan siinä uhkaa. Toistaiseksi todennäköisempi kuolemanvaarallinen ihmisen artefakti on yksinkertaisesti ydinpommi (ihan ilman tekoälyn opastusta). Kritisoin muutenkin ajatusta nimittää tekoälyä lajiksi. Haluaisin nimittää lajeiksi (hiilipohjaisia) biolajeja. Muut (metallipohjaiset) vempeleet olkoot nimeltään robotteja, oli ne sitten luonut ihminen tai toinen robotti. Ja autojakin on montaa merkkiä. Todennäköistä on, että hyvin ihmiseltä näyttäviä robotteja pystytään luomaan ja myös ihmismäisesti käyttäytyviä. (Suosittelen Kazuo Ishiguro: Klara ja Aurinko). Väitän, että riippumattomia super-super-robotteja ei kovin pian ole markkinoilla. Riippumattomuudella tarkoitan täysin irti internetistä tai vastaavasta olevia härpäkkeitä.
KLARA ja AURINKO
Mieleen tulleita sekalaisia: