MUstan Kantapään päiväkirjasta 13.2.1955
Sotaharjoitus klo 17. Me kokoonnuimme Päämaja 2. Sieltä lähdimme pitämään sotaharjoituksia. Ensin oli polviltaan jousella ampumiskilpailu. Kaikki saivat nollan. Sitten oli seisovilleen ampumakilpailu jonka voitti Johtaja, ja muut 0 ja oli sellainen kaulaliinakilpailu, että piti saada kaulaliina toisen selkään nykästä niin että toinen kaatuisi. Luutnantti oli aivan ylivoimainen, hän voitti, Päällikkö toinen ja sotilas kolmas ja upseeri viimeinen.
(kirjoitti Antti)
videoituja päiväkirjoja ym
Kuvia Leikekansiostani
Musta Kantapää elokuussa 1954
3.8.1954 Sota klo 5
Hyökkäsimme takiaisilla ja kepeillä varustettuina ja tietysti lippu mukana. Tiesimme että vihollisemme P:OSM S: Jukka Irja Ritva ja Tapani olivat vanhassa saunassa siis hyökkäsimme sinne. Kun pääsimme ovelle saimme niskaamme kovan takiaistulituksen. Säästimme kuteja emmekä heittäneet kun muutaman. Näin kesti vähän aikaa kunnes päälikkö meni sisään ja muut perässä. sitten se vasta alkoi ja kohta olimme voittajia
4.8.1954 kokous klo 9.30
1. Otimme lasisiruja.
2. Laitoimme karamellit samaan pussiin.
3. Laitoimme pöydän kuntoon.
4.Suunnittelimme oman kassan laittamista, jonka sitten kuluttaisimme linnanmäellä.'
(kirjoitti krl=Juha)
4.8.1954 Sota klo 10
Jonka voitimme.
7.8.1954 Vakoiluretki klo 10
Johon ritari Antti ei ottanut osaa koska vihollinen oli ampunut häntä polveen.Ensin näimme heidän menevän navetan vinttiin seurasimme jäljessä tulimme sen verran myöhempään että kuulimme jo naurettavaa puhetta kun he kaivoivat tunnelia. Mutta vähän ajn kuluttua tuli erimielisyyksiä ja tunnelin kaivuu loppui ja me tulimme ilmi. Lähdimme nopeasti vinniltä kiersimme navetan portaille ja sieltä ylös mutta taas jouduimme kiinni. Teimme saman tempun ja samalla tuloksella silloin ajoimme heidät pois sieltä. Sen jälkeen teimme yhden tunnelin jonka myöhemmin neuvoimme ritari Antille. Osanottajat Klaus Juha Jukka Osmo Elina
(kirjoitti Krl=Juha)
11.8.1954 Kokous
1. Päätimme ottaa sammakon elätiksi
2. Uuden lipun laittamista
Mustan Kantapään päiväkirja joulukuu 1954
Sotilas pääsi koulusta jo klo 4 ja tuli melkein kohta temppelin puolelle ja sitten me praisattiin mutta kohta Päällikkö muisti, että hänen piti tuoda lahja partioon ja hän otti Päämajasta kara-mellipussin ja hän varasi luutnantillekin appelsiinin ja kohta luutnantti tulikin mutta silloin se kiire alkoikin kaikki jotka näkivät sen hopun nauroivat ja kohta he lähtivät.
Mustan kantapään kokous 30.1.1955
Kokous aloitettiin vanhojen tapojen mukaan. Jäsen ei ollut kokouksessa, koska viholliset olivat varastaneet häneltä vaatteet. Johtaja piti kilpailun, jossa oli kymmenen kysymystä. Sen voitti Pjohtaja seitsemällä pisteellä. Sihteerillä oli neljä pistettä. Sitten luettiin päiväkirja. Seurasi jälleen kilpailu, jossa sai huutaa numeron ja kysymys sanottiin. tämän jälkeen seurasi kysymyksiä kuvista ja kuulustelua morsesta. Päätettiin uudet kokoukset. Sitten alkoi päämaja 2:ssa hurja taistelu, jossa heitettiin munia ja iskettiin nuijalla. Pjohtaja sai päähänsä kaksi munaa ja pari nuijaniskua. Sitten tappelu vähän rauhoittui ja Johtaja määräsi arvot. Hyväksyimme vielä uuden salakielen. Sitten syttyi taas uusi tappelu. Johtaja lähti sitten kotiinsa ja tappelu loppui.
(kirjoitti Jussi A)
Mustankantapään kilpailu 24.2.1955 päiväkirjan mukaan
Kilpailu aloitettiin vanhaan tapaan. Ensin Johtaja selitti, miten kilpailussa on meneteltävä ja antoi jokaiselle muulle paitsi sotilaalle 20 mk. Ensimmäisenä lähti matkaan Upseeri toisena Luutnantti ja kolmantenaSotilas. Ensimmäinen rasti oli Temppelinkatu 21 oven vieressä. Toinen Naistenklinikan postilaatikon takana. Kolmas oli Temppelinkatu 23. 6.kerroksen ikkunan välissä. Seuraava oli Väinämöisen kentän kulmassa. Siellä luki, että oli tultava takaisin päämajaan. Päämajassa täytyi tietää mikä elokuva menee Metropolissa.
Viralliset lopputulokset: I Luutnantti II Upseeri III Sotilas
(kirjoitti Jussi A)
Mustan Kantapään päiväkirja: muistiokoonti 1.2.-30.5.1956
Teimme kaikenlaista mukavaa. Harjoittelimme kaikella tavalla kesää varten. Ostimme torvet ja kaikki torvimerkit. Lopuksi ostimme teltan omilla varoilla. Ja teimme luettelon tavaroista ja lähdimme maalle.
Tunnussana: kolmion mustakantapää
Tunnuslause: Luja tahto vie miehen vaikka läpi harmaan kiven.
Päämajat: 1. Rauhalassa pyykkikentällä 2. Ulkokonttori 3. Puuliiterin pohja 4. Lastenhuone 5. Takaverannon alla 6. Eteisen yläkonttori 7. Teltta 8. Lumilinnat 9. Tukkikasan alla 10. Ladot
Asevarasto karhunluola
Varusteet: 1. Puvut 2. Kilvet 3. Pistoolit 4. Kävyt 5. Kiväärit 6. Tikarit 7. Torvat 8.Jouskat,nuolet 9. Miekat 10. Putket
Jäsenet: 1. Johtaja Juha luutn. 4 arv.
2. Ylikersantti Antti 2 arv.
3. Kersantti Klaus 0 arv.
4. Alikersantti Elina 3 arv.
5. Korpraali Jukka 2 arv.
6. Sotamies Osmo 3 arv.
7. Sotamies Yrjö 3 arv.
Pyöräretki Varkaudesta 1956 / Mustan Kantapään päiväkirjasta
Kerran päätimme lähteä Johtokunta pyöräretkelle. Suunnittelimme kartasta reitin. Otimme mukaan teltan, pumpun ja eväitä. Lähdimme eräänä kauniina päivänä. Meistä otettiin kuva, kun lähdimme. Ajoimme kohtalaista vauhtia. Olimme päässeet Kopolanvirran yli. Lepäsimme sopivin ajoin. Meillä oli päämääränä Savonlinna tai Olavinlinna. Pääsimme erään pitkän lossin yli. Yövyimme Juvolasta pikkuisen pitemmällä. Yö oli kurja. Pääsimme Savonlinnaan märkinä sateesta.Etsimme Hospitsin. Asetuimme sinne. Lähdimme tutkimaan Olavinlinnaa. Sieltä otimme kuvia. Tarkastimme mestauskiveä ja muita paikkoja. Katselimme isoja kaloja. Menimme takaisin Hospitsiin. Meidän oli määrä lähteä aamulla Heinäveden laivalla.Nukuimme hyvin Hospitsissa. Aamulla lähdimme laivalla. Antilta putosi lakki laivassa. Päätimme syödä laivassa. Tilasimme voileipäpöydän. Se maksoi 310 mk. Saavuimme Heinävedelle. Alussa ei oikein ajaminen luistanut. Sen saman reitin olivat Antti ja Juha ajaneet aikaisemmin. Aioimme ajaa bussilla loppumatkan jos se jatkuisi tällaisena vielä vähän. Siellä oli korkeita mäkiä. Mutta kohta totuimme siihen. Mäet menivät helposti ylös. Kohta tuli tuttuja paikkoja. Tuli Kopolanvirta. Leikittelimme sillä, että yövyttäisiin hevoshakaan. Tulimme reippaina kotiin. Kerroimme kaikki eri vaiheet retkestämme. (kirjoitti SK = Klaus)
Lappukilpailu 15.7.1956
Eräänä päivänä päätti krl pitää lappukilpailun. Se alkoi heti syönnin jälkeen. Jaoimme puolueet. Toinen oli: Antti, Osmo ja Elina. Toinen: Klaus, Jukka ja Yrjö. Arvoimme kumpi lähtee ensin. Klaun joukkue lähti ensin. Heille annettiin lappu jossa luki: Sihen oli kuvattu uimakoppi, siinä luki, että viisi askelta uimakopista eteenpäin ja siitä kaksi askelta kärppään päin. Siinä olisi seuraava rasti. Klaun joukkue lähti juoksemaan kauheata vauhtia rantaan päin. Heti kun pääsimme sinne alkoi SK mitata sitä mutta Jukka arvioi matkan ja löysi lapun erään tolpan alta. Siinä luki: "Välipellon ladon nurkassa". Heti kun luimme tekstin, lähdimme juoksemaan pihaan. Otimme pyörät esiin aitasta. Läksimme ajamaan niin lujasti kuin suinkinvälipellon ladolla. Mutta Yrjön jätimme pihaan koska hänestä olisi harmia. Kun tulimme ladolle ...??... vähän, mutta ei siitä kukaan välittänyt. Etsimme sateen aikana sisäpuolelta. Mutta emme löytäneet jälkeäkään siitä. Sitten huomasimme ylänurkat. Etsimme niistäkin, mutta tuloksetta. Oli mennyt jo 5 minuuttia ladossa. Etsimme kaikki nurkat mutta aina tuloksetta. Oli kulunut jo ainakin 15 min. Nyt tulivat toiset, mutta he juoksivat. Etsimme nyt kaikki. Yht äkkiä Antti löysi sen, heti kun he olivat nähneet sen he lähtivät maantielle päin. Mekin katselimme sitä ja lähdimme juoksemaan pyörille. Siinä lapussa luki: Tulkaa Krl:n luokse. Ohitimme Antin joukon välipellonmäessä. Kun tulimme pihaan sanoi Juha: Jokaisen täytyy käydä jokaisella rastilla, ei siinä muukaan auttanut kuin SKn täytyi kuljettaa Yrjöä välipellonmäelle. Kun he tulivat takaisin olivat Antin joukkue jo pitkällä edellä, mutta seuraaava tehtävä oli: etsikää kuuden eri puun lehtiä. Ne löysimme nopeasti. Mutta vielä oli kaksi tehtävää, edellinen niistä oli: Mikä on Varkauden ??? osoite. Ensin emme ??? tietäneet sitä, koska se oli salakirjoitettu. Sitten saimme sen tietoomme. Nyt oli viimeinen tehtävä se oli: Tuo johtajalle kastemato. SK jäi kaivamaan vallihaudan mullasta siellä oli vain tavallisia, mutta Jukka ja Yrjö löysivät sen likatunkion takaa. Kilpailun voitti Q:n joukkue. Palkinnoksi nämä saivat sen, että Yrjö meni pyytämään karkkeja. Samalla saivat kaikki niitä, mutta hävinneiden piti antaa karamellinsa voittajille. Kilpailu päätettiin.
(kirjoitti Klaus)
Ekstra priima savi 1.8.1956 (Mustankantapään päiväkirjasta)
Löysimme savea alapihalta. Jukka sanoi, että seon ekstra priima savea. Otimme sitä vähän kokeeksi. Se osoittautui nimensä arvoiseksi, sillä saimme tehdyksi yhden pistoolin, 3 savipullaa ja yksi vavikulho. Vaikka ne lohkeilivat aivan mäsäksi, mutta niistäoli hyvä laittaa kaikennäköisiä tavaroita. Teimme toisen satsin paremmalla menestyksellä. Sillä Q sai laitettua yhden tuhkakupin ja auton ja krl (=Juha) sai pistoolin ja auton. Muilta lehmät olivat polkeneet työt. Kun savi osoittautui hyväksi niin päätimme kysyä ukilta saisimmeko ajaa hevosella savea. Saimme luvan sillä ehdolla että ajaisimme puutkin samalla kertaa. No ei se puunajo kestänytkään kauan, vaikka luulin sen kestävän. Valjastimme vain hevosen ja mätimme puut kuormaan. Sitten ajoimme liiterin luo ja kaadoimme melkein kaiki puut maahan paitsi pari korillista jätimme kuormaan. Ne veimme kotiin puulaatikkoon. Kohta olimme vapaat ajamaan savea. Krl hakkasi vahvalla kirveellä savea pienemmäksi ja muut kantoivat savea kärryihin. Kohta kärryt olivatkin täydet. Sitten seurasi vaarallinen ajo. Krl oli kuskina. Hevosen alkunykäys oli vallan hirveä. Sillä kaikki savet ja kyydissä olijat putosivat mahaan. No ei siinä muukaan auttanut kuin ruveta nostamaan savea takaisin kärryihin. Lopulta saimme savet pyykkikentälle. Muttqa vielä piti hakea vesi. Se olikin vaikea pulma. Otimme vanhan virtsatynnyrin vesiastiaksi. Täytimme sen ryktuvalla. Käytimme vesisankoja tynnyrin täyttämiseen. Kohta se oli täynnä. Sitten lähdimme. Hevonen pillastui hirveästi ja paljon vettä roiskui Q:n päälle. No emme me siitä lannistuneet vaan jatkoimme matkaa. Kun tulimme kuusiaidan kohdalle, niin hevonen lähti juoksemaan kovasti. että oopehuura(?) tuli entistä märemmäksi. Mutta kohta olimme pyykkikentällä. Kohta selvisi mulle lisää vaikeuksia. Sillä miten saisimme vesitynnyrin alas kärryiltä. No kyllä hätä keinot keksii. Laitoimme noin 1 1/2-n laudan kärryn laitaa vasten ja sitä pitkin yritimme hilata tynnyriä alas mutta se jäi vain yritykseksi. Sillä kun tynnyri oli laudan päällä, niin se lähti tulemaan niin kovaa ettei kukaan pystynyt sitä seisauttamaan. Niin se kaatuiQ:n päälle ja nyt hän oli aivan likomärkä. Yritimme uudestaan ja paremmalla menestyksellä. Emme laittaneet sitä niin täyteen kuin viime kerralla ettei se roiskuisi niin paljon. Q pantiin pitämään tynnyriä koska hän oli jo ennestään märkä. Hevonenkaan ei pillastunut yhtään kertaa ja kuusiaita meni hyvin. Vähän kyllä roiskui kun laskimme sitä maahan. Kuitenkin yli puolet oli tynnyrissä. laitoimme paljon savea veteen, jotta ei tarvitsisi pehmittää savea useampaan kertaan.
Odotimme kärsivällisesti saven pehmiämistä. Sill aikaa mietimme mitä tekisimme savesta. Tulimme siihen tulokseen, että teemme saviauton.
Tyhensimme tynnyrin sisällön eräälle isolle lautalle. Savi oli tullut liian pehmeäksi. Saimme vartoa vielä pari tuntia lisää. Sitten kokosimme saven yhdeksi möykyksi ja rupesimme nuovailemaan. Kun olimme noin 1/2 tuntia muovailleet niin huomasimme että savi ei riitä. Piti hakea uusi tynnyrillinen. vettä. Saimme hevosen taasen samalla tavalla. Mutta kun yritimme hakea vettä niin karjakko Eeva teki vastarintaa hyvällä memstyksellä. Emme saaneet vettä. Piti turvautua sadeveteen. Panimme tynnyrin räystään alle, ja kyllä siihen kertyi, mutta ei sitä koskaan tultu käyttämään.
Kirjoitti Q(=Antti)
Mustankantapään päiväkirjasta 10.8.1956
Eräänä päivänä, jolloin Q (=Antti) oli korkeampi kuin SK (=Klaus). Käski Q SK:ta ja Osmoa hakemaan jotakin tavaraa vintiltä joka oli jäänyt sinne häneltä. Mutta nämä eivät lähteneet. Silloin Q käski Jukkaa hakemaan sen. Jukkakaan ei lähtenyt. Silloin Q suuttui ja sanoi: Minä valitan tästä krl:lle (=Juha). Vielä hän yritti ottaa heidät kiinni, mutta epäonnistui: sillä he painelivat lujaa karkuun. Sitten hän meni krl:n luokse ja selitti asiansa. krl sanoi: "Heidät on otettava kiinni ja annettava kidutusta." He saivat näkyviinsä Jukan ja huusivat: "Antaudu, muutoin kidutamme sinua." Jukka antautui ja tuli heidän puolelleen. Hän oli nähnyt vähän minne päin Osmo oli mennyt. Hän sanoi sen. Siis Jukka kavalsi toiset kapinalliset. Niin he sai Osmon kin näkyviinsä ja huusivat samoin kuin Jukalle. Mutta silloin Osmo lähti juoksemaan pois niin lujasti kuin jaksoi. Vähän ajan kuluttua he saivat Osmon kiinni tämän kaikista yrityksistä huolimatta. Mutta kuitenkin tämän onnistui jotenkin päästä karkuun hän meni kotiinsa. Toiset jättivät hänet rauhaan. Mutta sillä aikaa eräässä riihen luona olevassa hökkelissä tuumi SK mennäkkö taas ihmisten ilmoille. Hän päätti lähteä sinne. Kun hän tuli portille eivät toiset välittäneet hänestä. Mutta kun hän tuli viereen huusi krl käykää päälle. Kaikki hyökkäsivät SK kimppuun, mutta tämä oli vikkelämpi. Seurasi kova kilpa juoksu, jonka voitti SK. Se oli hyvä ansa. Vielä yrittivät toiset saada häntä kiinni kauan, mutta epäonnistuivat. Sitten lähti krl elokuviin. Kohta sen jälkeen lähtivät SK ja Q kärpänniemeen toveruksina.
Kilpailu 20.8.1956 / Mustan Kantapaan päiväkirjasta
Kerran järjesti luutnantti kilpailut. Joka alkoi linnoituksen edustalta. Ekaksi juostiin huvimajan taakse, piti päästä halaamalla puuta myöten katolle, sieltä liukua alas. Ja taaas juosta leikkimökin viereen. Ja raahata tikapuut sen luo. Sitten lähteä kiipeämään katolle, sieltä alas. Ja siihen kuuseen joka on lähimpänä leikkimökkiä, tikapuiden avulla. Ja käydä koskettamassa yhtä oksaa, ja tulla alas. Juosta keinuun ja ottaa niin kovat vauhdit että otti oksiin, ja sitten juosta kivimuuria pitkin alapihalle. Sitten mennä maitopöydän yli. Sitten navetan portaiden ristikosta läpi. Olihan siinäkin työtä. Sitten ryktuvan läpi ja saunan ovelle. Ja sieltä halkoliiteriin seinää myöten kiipeämällä yhtä rakoa koskettaa. Jaa juosta vintin portaiden luo. Ja portaiden toista puolta vinttiin. Ja juosta vintin läpi. Ja tulla alas ja juosta takaisin lähtöpaikalle. Yrjölle oli vaikeata, mutta meille muille oli helppoa. Yrjö tahtoi erota varsinkin huvimajan jälkeen. Mutta luutnantti Juha käski takaisin. Ja niin saatiin kilpailut pidettyä.
KOULUkirjoituksia
syksy 1956 kotiaine IV-luokalla - pitempi juttu ikimuistoisesta Savonlinnan pyöräretkestä 10-vuotiaana.
I osa
Oli kaunis aamu. Se oli erikoinen siitä, että olimme päättäneet lähteä pyöräretkelle. Otimme tavarat asiantuntemuksella, niistä muutamia: pumppu, teltta (koska se oli yöretki), voileipiä, kamera, ruuvimeisseli, paikkausvälineet ynnä muuta tärkeää. Matkamme alkoi Varkaudesta ja määränpää oli Savonlinna. Meitä oli kolme. Jo neljän kilometrin päästä tuli Kopolan virran lossi, ylitimme sen. Yhdyimme valtatiehen. Siinä oli valtavia mäkiä. Eräs tapaus jäi nieleeni: "Nyt olemme selvinneet suuresta mäestä", sanoi Antti. Mutta hämmästyimme kun näimme vielä isomman mäen. Kohta olimme ajaneet 20 km. Levähdimme välillä ja nautimme eväitämme. Näimme yht'äkkiä kirkon tornin. Se oli Kangaslammin kirkko. Olimme ajaneet 3 tuntia. Tarkasimme karttaa ja päätimme missä yöpyisimme. Ajoimme kovaa ja välillä kilpaa. Pidimme ruokatauon ja katselimme luontoa. Saavuimme eräälle pitkälle lossille. Lossi kävi moottorilla. Olimme ajaneet 6 tuntia ja matkamittari näytti 60 kilometriä, olimme siis ajaneet 10 km tun. Kohta piti taas ruveta ihmettelemään, sillä huomasimme, että lehmät saivat kävellä maantiellä. Lepäsimme. Mutta eräs lehmä keksi meidät ja tuli lähelle. Siirryimme toiseen paikkaan, sillä se toi kärpäsiä. Mutta sekin tuli. Heitimme paperipussin sitä vasten. Silloin hämmästyimme, kun näimme sen syövän paperipussin. Jatkoimme matkaa ja tulimme kanavalle. Vihdoin pääsimme Juvolaan, jossa yövyimme. Löysimme hyvän metsikön, joka oli suojassa. Olimme ajaneet 79 km.
II osa Kurja yö.
Taitomme lepän oksia, panimme ne teltan alle.Pystytimme teltan nopeasti, koska olimme aivan läkähtyneitä. Vielä oli eräs työ, olimmekin melkein unohtaneet, nimittäin pyörien kunnostaminen. Kunnostimme ne aina pakettitelineistä kelloihin. Lopuksi asetimme ne puiden alle. Työmme tehtyämme juoksimme telttaan kuin gasellit ja rupesimme juttelemaan. "Huh, olipa siinä taivalta tarpeeksi yhdelle päivälle!" sanoi Juha. "Niin kyllä tuntuu kantapäissä", huomautin väliin. "Emmekö voisi vähän syödä?", sanoi Antti. Sillä hän oli todellinen voileivänsyöjä. Päätimmekin syödä ja kyllä se maistuikin. "Alkaa jo hämärtää", sanoin syödessäni makeata voileipää. Päätimmekin lopettaa syömisen, laitoimme reput teltan perälle. Yritimme nukkua, mutta emme millään saaneet unta. Yritimme uudelleen mutta taas epäonnistuimme. Aloimme harmistua. Oli vaikeaa saada unta, koska se oli kaikille meille aivan uutta. Kello oli jo 22. Emme olleet saaneet 2:teen tun. mitään aikaan. Yritimme kaikin keinoin saada sitä, mutta epäonnistuimme joka kerta, eräs keino: "Koitetaan väsyttää itsemme perusteellisesti, niin ettemme voi tehdä mitään", sanoi Juha. Mutta sekin keino epäonnistui. Olimme epätoivon partaalla. Tuntui kaamealta ajatella, että lähimpään asuntoon oli noin 7 km. sekin oli haitta, että metsästä kuului lintujen laulua. Kuului tikan koputus, satakielen laulu, västäräkkien äänet, leivon viserrys, mutta äkkiä kuului aivan uusi ja outo ääni. "Mikähän aave siellä on?", sanoin pelästyneenä. "Nyt se on jo aivan lähellä." Jos se vielä koskee telttaan niin kyllä tuntee kipua, pitkä nuuhkaisu, telttakangas pullistui ja samalla suhahti nyrkki pullistuneeseen kohtaan. Kuului kova ääni: Ammuu, ammuu! Räjähdimme nauruun ja minua hävetti kun se ollutkaan mikään ilves tai ahma. Nyt saimme vähän unesta kiinni. Nukuimme 8:saan aamulla.
III osa Savonlinna.
Niin, sitten alkoikin seuraava päivä. Olimme hieman väsyneitä huonosta yöstä. Ajettuamme noin 5 km alkoi laaja mäki. Sen pituus oli ainakin 2 km. Mutta alastulo oli melkein koko pyöräretken helpoin paikka. Ei tarvinnut kuin antaa mennä. Otimme valokuvan, jossa Antti ja minä kiipesimme jyrkkää mäkeä ylös. kohta avautui eteemme silmän kantamaton korkea pitkä harju. Huudahdimme melkein yhdestä suusta: "Katsokaa." Nousimme harjanteelle ja todella sieltä näki , niin pitkälle kuin silmä saattoi nähdä. Vähitellen laskeuduimme sieltä. Äkkiä Antti rupesi selittämään, että hänen pyörässään tärisi jokin. Tarkastimme sitä ja huomasimme, että pakettitelineestä oli irronnut ruuvi joka piti sitä kiinni rungossa. Mutta meillä ei ollut vararuuveja, joten oli jatkettava vain matkaa. Äkkiä meistä vanhin 12 vuotta juuri täyttänyt Juha pysähtyi ja otti jotakin maasta. Minä huomasin sen ja sanoin: "Mitä sinä teet tuolla rautalangalla." "Kohtapa näet." Hän sitoi sillä Antin pakettitelineen kiinni, niin ettei se tärissyt. Katsoessamme matkamittareita huomasimme niiden näyttävän tasan 100 km. olimme siis ajaneet sinä päivänä tähän asti 21 km. Äkkiä alkoi sataa. Luulimme sen olevan lyhyen, mutta taisimme hieman erehtyä. Yritimme pakoilla sitä, mutta se ei käynyt millään päinsä. Huomattuamme, ettei mikään pakoilu käynyt laatuun, aloimme ajaa nopeasti. Vihdoin saavuimme Savonlinnaan aivan läpimärkinä.Olimme ajaneet sateessa tasan 30 kilometriä ja yhteensä molempina päivinä130 km. Etsimme "Hospitsin" ja majoituimme sinne. Juuri kun pääsimme sinne majoittumaan loppui sade. Syötyämme päätimme lähteä tutkimaan Savonlinnaa. Tietysti lähdimme ensiksi tutkimaan kuuluisaa Olavinlinnaa, joka sijaitsi saarella. Pääsimmekin sinne veneellä. Linnaan astuessa tuli eteemme <linna iso piha. siellä oli vanhoja tykkejä. Tutkimme niitä. Eräässä ovessa luki: "Opastus alkaa ritarisalista" ja nuoli osoitti ritarisaliin. Ritarisalissa oli upeita sen linnan johtajien vaakunoita. Kohta alkoi opstus. Kiersimme kaikki suuret pohjoispatterit ja itäpatterit, joissa oli pieniä suusta ladattavia tykkejä, joissa ammuttiin kiviä. Kivet lensivät noin 200m-50m. Linna oli perustanut Eerik Akselinpoika Tott 1475. Linnaa oli kohdannut suuri tulipalo, joka oli hävittänyt suuren osan sitä. Eräässä linnan isännän huoneessa löytyi paikkoja, joissa oli tuohi seinäpaperina. Linnasta oli paljon tarinoita, joita opastaja kertoi. Eräs kaamea juttu jäi mieleeni: "Ja tämän pihlajan kertomus on myös ihmeellinen. Kerran eräs linnan neito päästi venäläiset salaa linnaan. Venäläiset saivat paljon tuhotuksi. Mutta linnan neito saatiin kiinni ja hänet muurattiin elävänä linnan muuriin. Ja siihen paikkaan kasvoi pihlaja." Juha otti valokuvan Pyhän Olavin tornista ja suuresta sillasta. Tulimme eräänlaiselle parvekkeelle jonka pituus oli 10 m. Siitä kertoi opastaja: Tässä kävelivät useasti linnan isännät illalla. Kävimme tutkimassa Pyhän Eerikin tornin, Pyhän Olavin tornin, kirkkotornin ja vanhan kirkkosalin.
4 Seuraavan osan nimi Savonlinnaa tutkimassa.
Kaikki linnan kolkat tutkittuamme ja valokuvattuamme lähdimme vielä erääseen paikkaan, - mikäköhän paikka on? Se oli mestauskivi. Mestauskiveksi nimitettiin kiveä, joka ulkoni muurista. Siinä mestattiin kaikki aateliset, jotka olivat saaneet kuoleman tuomion. Tarina kertoo, että päät heitettiin yllä olevasta luukusta sisään. Ruumiit heitettiin jonkinlaiseen kanavaan. Otimme hauskan valokuvan, jossa Antti mestaa minua kädellään. Lähdimme Olavinlinnasta. Päätimme mennä tutkimaan muuta Savonlinnaa. Huomasimme, että joka paikassa luki Olavin. Esim. Olavin hotelli, Olavin ravintola, Olavin sähkökauppa,Olavin lihakauppa ja Olavin kalakauppa. Kävelimme eräälle sillalle, joka oli lähellä veden rajaa. Näimme eräiden miehien tuijottavan veteen, mekin katsahdimme alas. Näimme kaikki valtavia kaloja. Päätimme jäädä katselemaan niitä. Pudotimme pienen kiven veteen siinä luulossa, että kalat lähtisivät karkuun. Mutta, ne hyökkäsivät kuin ammuttuina siihen, mutta palasivat kun huomasivat, ettei se ollutkaan syötävää. Veden pinnassa näkyi satoja jopa tuhansia salakoita. Niiden pituudet vaihtelivat 20 cm 30 cm. Salakoiden joukosta löytyi myös ahvenia. "Hui, mikä tuo on", huusin minä. Vedestä tuli ilmaan voimakkaita pärskyjä. Kuulimme miesten sanovan niiden olevan säynäitä. "Säynäitäkö? Noin lihaviako ovat säynäät!" huudahti Antti. "Minä olen saanut meidän järvestämme 50 gramman painavan säynävän ja nämä painavat noin 2 1/2 kg olisipa nyt onki!" Mutta eräs mies kuuli Antin viimeiset sanat ja sanoi: "Nämä kalat ovat olleet rauhoitetut niin kauan kuin minä olen elänyt. <nyt tuli sillalle eras mies, jolla oli pullaa. Hän rupesi heittämään pullan palasia veteen. Siinä syntyi hauska näytös. Salakkoja ui sikin sokin ja välistä iso säynävä sieppasi palan. Mutta jännintä oli, kun iso sorsa ja säynävä tappelivat pullapalasta. Silta oli täynnä uteliaita katselijoita. Äkkiä Juha sanoi: "Mikähän paksu risu tuolla pohjassa on kun se välillä liikkuu, mahtaakohan se olla risu, sehän voi olla kala." Tutkimme sitä tarkkaan ja vihdoin päädyimme siihen tulokseen, että se oli suuri ahven. "Se oainaa vaarmasti vähintään puoli kiloa", sanoi Juha. Yht'äkkiä kuului kova pamaus. Kaikki sorsat pelästyivät ja lähtivät karkuun. Pussi oli paukautettu, jossa pullapalat olivat olleet. Päätimme ottaa Olavinlinnasta kaukokuvia, Otimme niitä joka puolelta. Samalla seurailimme taitavia heittouistelijoita. Mutta kenelläkään ei juuri silloin ollut onnea. Viimeisen kuvan otimme suurelta sillalta. Olimme saaneet nyt tarpeeksi tästä päivästä ja lähdimme kipin kapin hospitsiin nukkumaan. Päätimme matkustaa huomenna "Heinävesi I":llä Heinävedelle. Kohta kuuluikin tasainen hengitys.
V osa Loppumatka.
Toinen Juhan silmä avautui ja katsahti uneliaasti kelloon. Se oli jo puoli 9. Juha huusikin: "Herätys". Molemmat muut, Antti ja minä hypähdimme pystyyn ja kysyimme: "Mikä hätänä kun noin huudat." Katso itse kelloasi ja muistele, että laiva lähtee 9:ltä. Antti vilkaisi kelloonsa ja sanaakaan sanomatta rupesi pukemaan. Nyt olikin kiire. Kohta olimme valmiit lähtemään ja syömään. Tilasimme jokaiselle lautasellisen kaurapuuroa ja lasin maitoa. se ei ollutkaan kallis, vain 110 mk. Otimme reput ja lähdimme ajamaan satamaan päin. Siellä odotti komea "Heinävesi I" matkustajia. Ostimme liput laivaan ja hyppäsimme sisään. Pyörät lastasimme perälle. Aluksi emme osanneet liikkua paljon minnekään, mutta kohta kävi käynnissä pirteä etsimisleikki. Ohitimme Olavinlinnan. Aurinko paistoi leppoisasti toiselle puolelle, kun taas toisella tuuli. Ihmiset kerääntyivät aurinkoiselle puolelle. Saavuimme laajalle ulapalle. Lokkeja seurasi meitä. Yritimme keksiä jotakin hauskaa. Äkkiä huomasimme, että voisimme ottaa valokuvia. Koitimme ottaa kuvan lentävästä lokista. Mutta oli vaikeaa saada yhtä erilleen muista. Syöttinä käytimme pullapaloja. Lokit syöksyivät hienosti veteen tavoittaakseen pullapalan. Vihdoin saimme jonkinlaisen kuvan. Vastaamme tuli paljon proomuja, jotka vetivät 10-100 metriin pituisia lastejaan. Äkkiä näkyi jotain erikoista. Eteemme avautui kanava. Mutta ajoimme johonkin kiinni. Syntyi kova töytäisy. Kanavan vieressä oleva laho laituri meni osaksi murskaksi. Vesi rupesi nousemaan. Vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa. Ohitimme erään toisen kanavan. Menimme tuuliselle puolelle. Äkkiä Antilta lensi lakki. Juoksimme ottamaan kiinni sitä, mutta emme tavoittaneet. Nyt olimme kapeassa salmessa. Juuri silloin tuli niemen takaa laiva. Se oli samntyylinen kuin meidän laiva. Yritimme tapailla sen nimeä ja vihdoin saimme sen tietoomme. Sen nimi oli Heinävesi II! Kohta kävi käsien heilutus toisesta laivasta toiseen. Pian me häivyimme samn niemen taa, josta Heinävesi II oli tullut Siellä olikin laivalaituri, jonka nimi oli Kerma. Sitten saavuimme Kerman kanavalle ja vihdoin Kermajärveen. Olimme unohtaneet syönnin, tai ei sentään. Tai ei sentään. Kyllähän Antti aina syönnin muisti. Antti sanoikin: "Minulla on nälkä!" Sitten muutkin muistivat nälkänsä! Laivassa oli ravontola. Antti meni tilaamaanvoileipäpöydän. Sitten söimme ja joimme. Juha jäi maksamaan. Kun hän tuli kannelle, kysyimme paljonko maksoi? Juha vastasi: "310 mk!" emme meinanneet uskoa korviamme. Monien kanavien, salmien, ulappien ja laivalaitureiden jälkeen saavuimme Heinävedelle. Otimme pyörämme esille. Mutta kun hyppäsimme niiden selkään, olivat jalkamme aivan jäykät. Meinasimme ajaa loppumatkan linja-autolla. Mutta niitä ei tullut. 20 km ajeltuamme olimme päässeet jäykkyydestä irti ja ajoimme melkein kilpaa. Viimein tulimme tutulle Kopolanvirran lossille. Sama lossari muisti vielä meidät. Noin 2 km kotoa oli niitty, jonka nimi oli ?. Sanoimme leikillämme: "Yövytäänkö tähän." Kohta olimme kotona. Kerroimme kaikki kokemukset.
Mustankantapään kokous 8.11.1956 klo 20.00
Kokous aloitettiin vanhojen tapojen mukaan. Luettiin päiväkirjaa, ensiksi luki Q(=Antti). Hän oli kirjoittanut 20 sivua, ja kokouksen. Kertomuksien nimet olivat käpysota, vääryys, linnoitus 3-n purkaminen, pistoolisota, Mustankantapään harjoitukset kilpailu.
Sitten luki sotilas Osmo. Hän oli kirjoittanut 3 sivua. Hänen aiheet olivat tietokilpailu ja Mustankantapään uintiretki. Osmo luki ensimmäisen kertomuksen. SK (=Klaus) toisen. Sitten tuli Klaun pitkä kertomus joka sisälsi 34 sivua. 14 sivua oli linnoitus kolmen elämäkerta, kapina , lappukilpailu, sisällissota, vallihaudan rakentaminen, lisää vallihaudan kunnostamista, Ruotsalaisten ohittaminen. Nämä olivat muut kertomukset. Q sai 2 arvomerkkiä. Osmo yhden ja SK 3 arvomerkkiä. Sitten pidettiin tietokilpailu. Kysymykset 1: Mikä automerkki tämä on ja luutnantti näytti erästä automerkkiä. 2.kysymys: korkeus maa ja nimi .. oli Meljöyrnen seiväshypyn pronssi mitallimies. 3. kysymys: Amerikan presidenttiehdokkaat. 4. Kumpi oli 1912 olymppiasankari Nurmi vai Kolehmainen. 5. kysymys ja viimeinen. Kuka oli Mitiades. Lopputulos oli valitettavasti niin että Klaun kengi voitti tuloksella 4.
Elokuu 1957 Paimenessa
Aamulla alkoi heti paimennus. 8-10 oli Merja. Sitten 10-12 olivat Juha ja Elina. 12-14 tulivat Antti ja minä (Klaus). Lehmät olivat ruvenneet makaamaan Juhan ja Elin vuoron lopussa. Niitä ei tarvinnut paimentaa tuntiin. Sai veistellä sauvaa. Yht'äkkiä nousi yksi ja kohta koko karja. Niitä oli aika huoleton paimentaa, koska yksi laita oli ehjä ja alakin melkoisen suuri. Niin kuluivat minuutit ja uudet minuutit, pian siitä kertyikin toinen tunti. Niin tulivat Merja, Jukka ja Kirsti.Pääsimme pyörillä nopeasti kotiin. Kun toiset olivat paimenessa, hypättiin parpiidaa. Kun kaikki olivat tulleet, yritimme suostutella Järvisen poikia puks puksiin. Mutta he eivät alkaneet. Silloin Juha komensi: "Pari jonoon järjesty. Tahdissa mars." Joukkueet seurasivat Johtajaa mansikkamaan luo. Siellä Juha sanoi: "Nyt tulee maankääntämiskilpailu. Maa käännettiin ja heinä piti ottaa pois. Työkalut piti hommata itse. Kilpailu alkoi. Rauhalantaistelijat otti kuokan, talikon ja lapion, kun taas Voitonneliapila otti kaksi lapiota ja yhden pienen kuokan. Rauhalantaistelijoilta sujui paremmin. Jukka hosui koukalla ja minä talikolla. Talikolla oli parhain tehdä. Mutta työtä kesti vähän, sillä se ei luistanut sillä lailla. Se lopetettiin ja Rauhalantaistelijat saivat 3 pist. ja Voitonneliapila 1 pisteen. Siitä suuttui Elina ja lähti Anneli-tädin kanssa poimimaankarviaisia. Sitten tuli kuuseen kiipeämiskilpailu. Ensiksi yrittivät Rauhalantaistelijat. Jukka meni nopeasti ylös ja minä nostin Kirstiä ja Jukka veti, niin pääsi Kirstikin ylös ja lopuksi minä. Aikaa meni tasan minuutti. Sitten V:neliapila. He nostivat Yrjöä kuuseen mutta Yki ei jaksanut vetää itseään ylös, vaikka hän kuinka yritti. Antti haukkui Yrjöä ja Yrjökin lähti pois. Sitten kiipesi Osmo, hän pääsi kohtalaisesti. Lopuksi meni Antti kuuseen. Tässäkin pisteet jakaan RT 3 pist. VNA 1 pist. Kilpailut lopetettiin. Sitten tuli syönti. Illan pelasimme parpiidaa ja puks puksia. Kohta rupesimme nukkumaan.
Joululomaa 1957-58 MK päiväkirjasta
25.12.1957
Heti aamulla kannoimme puita. Pidimme oikein talkoon. Jouduimme haekmaan monta koria, ja viemään. Aamulla kello 7:ltä olimme kirkossa. Siellä oli niin paljon väkeä, että jouduimme seisomaan koko 1 1/2 h:a. Olimme sisällä syöntiin asti. Pidimme oikein peli-iltapäivän. Pelasimme epäilemistä, snip snapia, Aku Ankkaa, Eläintarhanajoa, kuuntelimme Enon perheen kramofoonia. Siihen kuluikin koko iltapäivä. Illalla ukki näytti meille postimerkkejään. Kysyimme häneltä, että saammeko mennä etsimään vanhoja fritsuja vintiltä. Saimme Mimmiltä aavaimen. Menimme ensiksi vintillä siihen komeroon, jossa Juha ja Jukka olivat nähneet postimerkkejä. Löysimme sieltä hyvin arvokkaita merkkejä. Sitten haimme ne merkit jotka olivat avovinnillä. Siellä ei ollut oikein arvokkaita mutta kumminkin. Verannolta löysimme ihan vähän. Myöhään illalla katsoimme merkkien arvot. Sitten menimme nukkumaan.
(kirjoitti Antti)
26.12.1957
Yöllä oli satanut lunta. Oli räntäilma. Luimme aamulla hyvin myöhään. Aloimme heti aamulla lumisotaa. Q oli ensiksi Juhaa, Jukkaa ja Kirstiä vastaan. Ihme kyllä hän voitti useamman kerran. Sitten oltiin sellaista, että Q oli tyttöjen kanssa Juhaa ja Jukkaa vastaan. Voitot jakautuivat suunnilleen tasan. Kohta Elina ja Kirsti lähtivät seurakuntakodille. Me olimme lumisotaa. Sitten rupesimme reuhaamaan Järvisten poikien kanssa. Kun olimme märät, menimme sisälle kuuntelemaan levyjä. Laitoimme gramofoonisoiton. Sitä laitoimme ihan iltaan. Sitten joimme teetä. Illalla leikimme ja räyhäsimme. Sitten menimme pelaamaan pankkipeliä. Emme ehtineet pelata loppuun, kun äidin piti mennä laittamaan pöytää sillä Klasun sakki tulisi illalla. Ehdimme riisua kun autoo oli pihassa. Joimme teetä. Sitten esittelimme heille joululahjoja. Kohta olimmekin jo unessa.
(kirjoitti Antti)
27.12.1957
Pakkanen oli hieman paukkunut yöllä, joten mittari näytti -2 C. Lähdimme, Juha Antti ja minä, heti aamulla suksilla Jukan ja Osmon perään. Saimme kiinni heidät Lapinmäen rinteellä. Kapusimme yhdessä ylös Lapinmäen harjalle. Laskettelimme muutaman kerran erästä mäkeä, ja lähdimme alas Lapinmäen harjalta. Palattuamme olikin ruoka jo valmis. Syödä Hutkaisimme ja takaisin nopeasti ulos. Leikimme lumisotaa kahden joukkueen välillä. Lumilinnoja sai käyttää hyväkseen. Kun se ei enää huvittanut, rupesimme tarkkuutta heittämään. Eikä sitä kokoajanjaksanut lumen kanssa leikkiä, jotenmekin rupesimme leikkimään purkkista. Silloin meidät pyydettiin kantamaan puita. Sen teimmekin. Juha ja Antti pilkkoivat ja min, Osmo ja Elina kannoimme. Kun se työ oli tehty lähdimme laittamaan jää kelkkaa. Krl, Q ja SK lähtivät hakemaan pitkää puuta joka kiinnitettiin jäähän iskettyyn tolppaan. Myös etsimme käyrän puun, joka kiinnittäisi tolppaan pitkän puun, osat löytyivät nopeasti. Veimme ne jäälle, jossa kokosimme ne. Se kävi ihme kyllä hyvin. Lapioimme radat kelkalle ja kyllä se kohta meni hyvin miehenkin kanssa. Jääkelkalla telmittyämme vierähti aika nopeasti, joten täytyi lähteä syömään. Syönni jälkeen emme menneet enää ulos, vaan lähdimme pelaamaan uusia pelejä. Snip snap sai kunnian olla ensimmäinen peli, jota rupesimme. Voiton peri siinä JUha. Seuraava peli jota pelasimme oli Riti Rati.Peli on eräänlaista sanojen muodostamista. Senkin voitti Juha. Järviset oli pyydetty kahville siksi illaksi. Lähdimmekin mumminpuolelle. Kuunneltuamme enon, penan ja monen muun juttuja päätimme lähteä pelaamaan Finanssia. Sen peluussa kuluikin sse ilta loppuun. Kaikki nukkuivat kohta. Kukaan ei aavistanut, että huomenna olisi melkein räntää.
(kirjoitti Klaus)
Lauantai 28.12.-57
Pakkanen oli heltynyt ja asteita oli +2 C. "Lumipalloilma", sen huomasivat kaikki! Niin alkoivat heti aamusta tarkkuusheitot ja lumisodat. Tarkkuusheitossa olivat Järvisen pojat hyviä. Esim. Pena heitti aivan lipputangon päähän lumipallonsa. Ja kun tarkkuusheitto ei huvittanut alkoivat lumisodat. Toisinaan oli kaikki, SK, Q, Krl ja Osmo Palia vastaan. Toisinaan Klaus ja Osmo Anttia ja Jukkaa vastaan. Kohta kaikki väsyivät yksitoikkoiseen lumipallojen heittämiseen. Osmo ja Jukka häipyivät jonnekin, arvattavast majalleen, Antti ja Minä lähdimme vaklaamaan. Mutta yritys meni myttyyn, kun Elina tuli Pessin kanssa vielä meidän jälkeen. Niin oli ruoka valmis ja leikit leikitty. Syönnin jälkeen päätimme panna toimeen lumisodan joukkueiden välille. Molemmilla oli tunti aikaa rakentaa lumilinna. Ja niin alkoi pallojen pyöritys. RT (=Rauhalan Taistelijat) rakensivat linnansa kuusiaitaa vasten, kun taas VNA (=Voiton NeliApila) rakensi kiviaitaa vasten. Vihdoin oli tunti kulunut ja myös kaksi lumilinnaa valmiina taisteluun. RT hyökkäsi ensin, Jukka kuoli heti mutta kohta VNA:lta kuolivat Osmo, Elina ja Yrjö. Mutta sitten kuoli Klaus ja Kirsti. VNA oli voittanut ja saanut 2 pistettä. Nyt oli vuorostaan VNA:n hyökättävä. Vähitellen kuolivat Osmo ja Elina ja viime tingassa Antti ja Yrjö. RT oli menettänyt Kirstin, mutta voitti ja sai pisteitä 3. "Peli on 3-2 RT:n hyväksi!", huusi Juha. RT aloittivat hyökkäyksellä, joka vähitellen tappoi Osmon ja Elinan, sitten Minä tein hyökkäyksen kohti lumilinnaa ja sain ammutuksi Antin ja heti perään Yrjön. Mutta satuin rikkomaan heidän lumilinnaa, josta Antti suuttui ja yritti rikkoa kokonaan lumilannan mutta onneksi hän ei siinä paljon onnistunut rikkomaan. Voiton peri RT saaden 4 pistettä. Nyt oli ensimmäisen eräottelun viimeinen taistelu. VNA hyökkäsi vimmatusti kohti. Minä kuolin heti alkuun, niin myös Osmo, Antti , Elina ja Jukka ja Kirsti. Yrjö jäi eloon, ja VNA oli voittanut saaden nopeasta suorituksesta 4 pistettä Yrjöstä 1 piste. Myös VNA oli voittanut koko ensimmäisen erän pistein 7-6. Niin alkoi toinen erä. VNA hyökkäsi ensin mutta nyt kävi päinvastoin kuin viime kerralla. Antti ja minä kuoltiin molempien heitettyä yhtaikaa. Jukka tappoi Osmon. Sitten Elina tappoi Kirstin. Mutta Jukka taas Elinan ja lopuksi Yrjön. Mutta siitä syntyi hirveä riita, kun Elina väitti tappaneensa Jukan. Kilpailu päätettiin lopettaa niin, ettei kukaan saisi arvomerkkiä. ...pelasimme Hattupeliä ja halmaa. Kunnes tuli ruoka-aika. Söimme ja menimme saunaan. Illalla pelasivat ? minä ja Juha ja Antti snip snappia, jonka voitin minä. Vielä senkin jälkeen pelasimmeHattupeliä, jatkoimme Finanssin loppuun, joka loi eilen jäänyt kesken. Sen voitin minä. Viimeinen peli, mitä sinä iltana pelasimme oli hermoja repivä sirkuspeli, en voitti Juha. Sen pelin jälkeen olivat kaikki väsyneitä ja menivät nukkumaan.
(kirjoitti Klaus)
Sunnuntai 29.12.-57
Kaikkia hämmästytti pakkasmäärä -5 astetta.Päätimme lähteä jäälle katsomaan minkälainen oli jääkelkka. Mutta kohme meni rikki. Lähdimme Kärpänniemen saunalle. Mutta emme keksineet mitään kunnollista tekemistä. Lähdimmekin takaisin ja päätimme pitää hiihtokilpailut joukkueiden välillä. Ensiksi lähtivät Osmo ja Kirsti. Rako oli pieni heidän tultua maaliin. Heiltä meni aikaa 5 min. Mutta Elina sotkeutui heti alkuun suksiinsa, niin Jukka pääsi heti edelle. Jukka veti rakoa kovasti. Hänen aikansa oli 3.05 sek. Kun taas Elinan tasan 4 min. Minä sain pitkän etumatkan Antista. Mutta sekin lyheni. Pääsin kuitenkin reilusti ennen Anttia maaliin. Aikani oli 2.50 sek kun taas Antin oli 2.35 sek. RT saivat arvomerkin. Otimme vielä yksityisaikoja. Niistä mainittakoon:
Antti 2.34 Osmo 3.46
Juha 2.38 Elina 3.42
Klaus 2.58 Kirsti alle 4min
Jukka 3.03 Yrjö noin 5 min
Vielä lähdimme hiihtämään eräälle entiselle hyppyrille. Siellä tapahtui surullinen asia, sillä Juhalta meni suksen kärki poikki. Lähdimme nopeasti kotiin. Siellä odotti ruoka. Söimme. Pelasimme pelin Hattupeliä. Sitten lähdimme hiihtämään Anneli-tädin kanssaHiekkakuopalle. Siellä laskettelimme vanhoja mäkiä aina puoli 4:än asti. Kotona odotti tee, jonka joimme nopeasti.Tuli lappukilpailu, joka oli pimeällä ulkona. Välineiksi tarvittiin fikkari, kynä ja paperia. Kun se vihdoin oli valmis, lähdimme Juhan ja Antin puolelle. RT lähtivät ensin.
1) lappu (kuva, jossa pari tonkkaa)
Juoksimme nopeasti maitotonkia säilytettävän paikan luo. Löysimme lapun, jossa oli
kuva 2) (riihi .. puimakone)
Älläsimme sen heti myllyksi. Sieltä löytyi lappu.
3) (kuva, jossa mummin ja ukin ikkuna)
Juoksimme nopeasti vinnin oven avaimen reiän luo ja sieltä löytyi:
4) (kuvassa kiviaita ja palloja)
Kohta älysimme sen VNA:n tekemäksi lumilinnaksi. Vihdoin löysimme sen. Siinä luki:
Laske portaat navetan vinniltä alas talliin ja vinnin kaidepuut. Siinä tuli vähän vaikeuksia, sillä luulimme, että sanalla laske tarkoitetaan, että pitäisi laskea mahallaan kaidepuu alas. Vaikka olisi pitänyt laskea montako! niitä oli!! No lopuksi saimme ne lasketuksi ja menimme takaisin lähtöpaikkaan. Piti ratkaista eräs salakirjoitus:
ASSUKUUL NIPOK NISSEP
Hieman aikaa kului kunnes keksimme. Se oli kirjoitettu väärin päin pessin kopin luukussa oli lappu. Taakse oli aina pantu sana josta piti ottaa muistiin kirjain. Esim. 7 lapussa seitsemäs kirjain. Olimme saaneet jo kirjaimet TA lapussa kuvattiin tikaportaita Järvisen ikkunan edessä, pian sen löysimme. Seuraavaksi kirjaimeksi saimme T siis TAL. siinä luki: "Jakakaa joukkue kahteen, toinen menee hakemaan ? uimakopista! Toinen Jukan ja Ossin majasta jonkun esineen. Sitten tulkaa lähtöpaikkaan!" Minä lähdin rantaan, kun taas JUkka ja Kirsti lähtivät majalle. Sanaan saimme lisää L eli TALL. Vähän ajan kuluttua olimme lähtöpaikassa. Siellä saimme kovat laskut eteemme. Ihan pani itkettämään. Kerkisivät nyt jo Antin joukkuekin paikalle vaikka olicvat lähteneet 10 min. jäljessä. Pääsimme laittamaan lumilyhtyä pakkasella, mikä ihana tulevaisuus. Otimme kuitenkin kirjaimen, joka oli I eli yhteensä TALLI. Sitten nopeasti ulos, joku hakee kynttilän ja tulitikut. Teimme pallot niin, että heitimme vettä lumelle. Monta kertaa kun se melkein oli umpinainen putosi lumipallo keskelle kynttilää. Vihdoin saimme sen suunnilleen kunnolliseksi. Silloin saimme tulla takaisin lähtöpaikalle. Saimme lapun. Sinnä luki mene sen talon oven avaimen reiän luo, jonka kirjaimet muodostivat. Juoksimme nopeasti tallille ja sieltä lappu löytyi. Siinä luki:
TAKAISIN LÄHTÖP.
Tulimme kuin hengen hädässä maaliin.
Vielä katsoimme kuinka VNA laittoi lumilyhtyä. Vihdoin hekin saivat sen valmiiksi ja tulivat takaisin lähtöön. Mutta he eivät olleet ottaneet viimeisiä kirjaimia, mutta arvasivat oikein sen talliksi. Lopputuloksia laskettaessa saimme voiton laskujen ansiosta. Mutta arvomerkkejä ei jaettu, koska kilpailu tuli tasaväkiseksi.
Vielä Johtaja teki sisälle lappukilpailun. VNA lähti ensin, siinä kuluikin koko se ilta. Huomenna olisi meidän vuoro. Erään kohdan kylläkin saimme suoritetuksi, nimittäin pullossa olevat herneet. Saimme tarkemmin kuin VNA, arvasimme kaikki melko killiin mutta keskiarvo oli 153 kun taas oikea 153. VNA keskiarvo oli noin 175. Sitten lähdimme nukkumaan, koska kello oli jo 10 maissa.
(kirjoitti Klaus)
Maanantai 30.12.1957
Kun kaikki RT olivat heränneet, he saivat mennä lappukilpailun, joka oli sisällä, läpi. Jouduimme juoksemaan monissa paikoissa. Esim. Ukinkirjat, taulut, kengät, patsaat, tuolit. Sellaistakin oli, jossa piti arvata loput kirjaimet, esim SUO RAL, jossa piti arvata Suomi, RALLY. Sehän oli peli sen tiesimme. Jouduimme laskemaan montako varsinaista salin tuoleja oli ja montako kirjaa salin kirjahyllyssä ja montako kynttilää on kuusessa ja pianonnappulat. Kiakki paikat juostuamme ja laskettuamme saimme esimerk? laskuja. Ne ratkaisivat, että voitimme. RT saivat arvomerkin. Muut olivat olleet hiihtämässä. Syönti tulikin heti suunnilleen lappukilpailun jälkeen. Söimme. Sitten lähdimme katsomaan jääkelkkaa, olisiko se säilynyt. Vielä oli kumma kohme päällä. Jatkoimme matkaa Lapinmäelle. Mutta minulta irtosi suksi vähän väliä, joten vaihdoimme suksia Juhan kanssa. Lapinmäellä laskettelimme (Q, Krl, SK, Jukka, Ossi ja Elina) muutamia pieniä hyppyreitä ja mäkiä. Kyllästyttyämme mäkiin lähdimme alas viilettäen Lapinmäen latua alas ja siitä aina hiekkakuopalle asti. Siinä laskettelimme muutaman kerran sen jyrkkiä mäkiä. Pidimme hiihtokilpailun kahden joukkueen välillä, joukkueet olivat; 1j Elina, Klaus ja Juha 2j Osmo, Jukka Antti. Ensiksi lähtivät Osmo ja Elina. Pitkän aikaa he olivat melko tasassa, kunnes ylämäessä Osmo veti 20 m raon. Joka hiljalleen piteni. Lopussa oli rakoa jo 30 metriä. Minä ja Jukka lähdimme seuraavana rako pysyi suunnilleen samana, sillä minä en päässyt niillä hirveillä laudoilla paljon minnekään. Mutta Juha otti kiinni rakoa noin puolet. Vielä Juha ja Antti hiihtivät kaksistaan ja tasasta. Aluksi he pysyivät melko tasassa, mutta Antti oli ottanut itsestään kaiken irti, kuntaas Juhalla oli voimia. Silloin Antti luovutti. Lähdimme jääkelkalle, joka oli seurakuntakodin edessä. Leikittyämme sillä hämärään asti lähdimme kotiin. Siellä odotti ruoka. Söimme. Pelasimme muutaman hattu- ja snip snapin. Antti oli tehnyt lappukilpailun. Se oli samantyylinen kuin Juhankin tekemä. Joukkueet olivat: 1. Juha ja Yrjö 2. Jukka ja Osmo 3. minä ja Elina. Juhan j. voitti 2 Jukan ja Osmon j. Viimeiseksi tultiin minä ja Elina. Vielä pelasimme Pankkipelin.
(kirjoitti Klaus)
Uudenvuoden aatto 31.12.1957
Aamulla ne jotka heräsivät lähtivät hakemaan puita. Sitten lähdimme katsomaan jääkelkkaa. Yritimme laittaa kuntoon sitä luomalla lumen ja sohjon siitä pois niin ettei jäänyt kuin kirkas vesi, vielä iskimme jäähän reiän, niin että siitä pulppusi kirkasta vettä jäälle. Päätimme odottaa, että se jäätyisi sileäksi. Sitten olikin syönnin aika. Söimme. Pelasimme muutaman pelin jotain peliä. Sitten lähdimme kaikki hiihtämään Lapinmäelle. Katsoimme oliko vesi jäätynyt. siihen oli ilmestynyt veden päälle pieni kohma. Arvasimme, ettei se jäätyisi. Päätimme jatkaa matkaa Lapinmäelle. Siellä teimme yhden hyvän hyppyrin. Juha lensi jopa 4 metriä. Mutta sukset eivät liukuneet, ehkä ei kenelläkään. Laskimme ison syöksymäen. Kapusimme uudestaan ylös ja lähdimme laskemaan Lapinmäenladun mäkeä alas. Mutta sukset eivät todellakaan luistaneet, kun ei melkein mäkeä päässyt alas. Toiset meinasivat lähteä kotiin. Vauhtimme oli 1 km/t. Se oli kuin kävelymatka. Vihdoin saavuimme Hiekkakuopalle. Emme laskeneet siellä yhtään mäkeä, vaan menimme suoraan "Kaken hyrrään". Kaken hyrräksi sanoimme Seurakuntakodin edessä olevaa jääkelkkaa. Leikimme sillä vähän aikaa ja sitten lähdimme kotiin joka koitui vaivaloiseksi matkaksi. Kun vihdoin pääsimme kotiin, olimme kaikki aivan väsyneitä. Joimme teen. Klo oli 5. Jukka ja Osmo järjestivät lappukilpailun. Joukkueet olivat: Juha ja Yrjö, Antti ja Kirsti, minä ja Elina. Se oli aika hyvä lappukilpailu. Juhan j. voitti aika ylivoimaisesti. Antin joukkue voitti vähällä meidän joukkueen. vietimme vähän iltaa pelaamalla pelejä. Sitten viettämään Uudenvuoden aattoa. Lauloimme ja leikimme. Mestasimme martsipan possut ja jaoimme ne. Saimme suklaapallot, joissa oli ukkoja, koiria, poliiseja ja muita sisällä. Valoimme uudenvuodentinan. Sitten tilasimme pirssin. Lähdimme kirkkoon. Sieltä menimme aivan unisina virastotalon eteen, jossa pidettiin juhlallisuuksia. Aluksi soitti torvikunta, ja juuri 12 aikaan soitti yksin eräs torvimies upean fanfaarin. Sitten laulettiinMaamme laulu. Seuraavaksi pidettiin puhe. Sitten alkoivat upeat ilotulitukset Niiden päätyttyä palasimme kotiin. Vielä joimme teetä. Ja sitten tuuti tuttaa.
(kirjoitti Klaus)
Uusivuosi 1.1.1958
Aamulla kannettiin puut. Sen tehtyämme lähdimme laittamaan jääkelkkaa kuntoon. Sinne tuli myös isä. Entinen paikka oli pilalla. Meidän piti vain etsiä uusi paikka. Otimme jäähän isketyn tolpan ylös tuuran avulla. Mutta joka paikassa oli sohjoa, ihan lapssaaressakin. Toivo oli melkein häipynyt. Isäkin lähti. Mutta aivan rannasta hän huusi: "Täällä on ihan sohjoton ja kova jää." Sinne tolppa iskettiinkin. Pyöräytimme kelkan kerran ympäri, niin saimme tietää radan. Lapioimme lumet, käsin, meloin, airoin, vihtoilla ja lapioilla. Mutta ulommainen kaari näytti hieman epäilyttävältä, sillä sinne oli noussut ohut vesi kerros. Kun vihdoin olimme saaneet radan suunnilleen hyvään kuntoon, rupesimme ottamaan kyytejä sillä. Kyllä siinä kenet tahansa sai pudotetuksi, sillä jo yksin Kirstikin jaksoi pyörittää Jukkaa aika vauhdilla. Jätimme leikit, koska ruoka oli valmis. Söimme nopeasti. Pelasimme muutaman hattupelin. Kello oli kolme, joimme teetä. Sitten Juha, Antti ja minä lähdimme Lapinmäelle. Oli melko hämärä. Mutta minulta irtosi suksi vähän väliä ja päätimme lähteä takaisin. Juha teki eräänlaisen lappukilpailun. Antin joukkue lähti ensin, Sitten lähdimme me. Varusteet olivat: paljon päällä, taskulamppu, sukset kunnossa.
Saimme lapun (jossa ladon kuva sekä Jukan ja Ossin majan kuva). Uusi lappu 35x35malueen sisällä olevassa puussa.
Hiihdimme täyttä sinne. Nopeasti löysimme lapun. Siinä oli kuva: Uimakkopin viereisellä 35x35m alueella puussa on lappu.
Hiihdimme vimmatusti rantaan. Jukka löysi lapun rannalla olevasta puusta. Siinä oli salakirjoitus ja vaikea. Aikaa kului melkein 20 minuuttiakunnes vihdoin hoksasin sen olevan "Huvimaja". Jukka edellä ja minä ja Kipa perässä lyösimme lapun, siinä oli kuvattu lapssaaren nokka, jonka alueella lappu oli. Siinä luki: "Takaisin lähtöpaikkaan." Hoputimme toisiamme ja saavuimme väsyneinä maaliin. Vielä piti riisua ulkovaatteet ja monot ja sitten riviin. RT voitti ylivoimaisesti. RT == 45 min 20 sek VNA == 57 min 40 sek
(kirjoitti Klaus)
2.1.1958
Aamulla kannoimme puita. Sen tehtyämme lähdimme jäkelkkaa. Laitoimme sen hyvään kuntoon. Saimme siitä pudotettua kaikki paitsi Anttia ei. Sitten tuli isä. Silloin saimme hirveät vauhdit. Sitten minulle annettiin melkein täydet vauhdit. Lensin kelkasta irti jäätikköpuolella. Jalkani osui jäämöhkäleeseen ja siitä samalla suoraan selälleen märkään räntään. Polvi tuli vähän kipeäksi. Lopuksi annoimme Antille kovat vauhdit. Kaikki työnsivät ihan täyttä, mutta Antti piti kiinni kuin kunniastaan. Mutta jäätikköpuolella kiihtyi vauhti korkeimmilleen. Siihen Antti sitten putosi lonkalleen ja edelleen märkään räntään. Antti satutti pahasti lonkkansa. Sitten menimme syömään. Syötyämme pidimme hiihtokilpailun. Aluksi joukkueitten välinen. Kirsti ja Elina lähtivät. Elina sai 30 m raon. Mutta Osmolta irtoili sukset. RT hiihti yksityisen ajan, se oli 10 min 40 sek. Sitten yksityiset ajat hiihdettiin, ne ovat:
Antti 2.46 sek
Juha 3.00 sek
Klaus 2.55 sek ÖHÖM
Jukka 3.16 sek
Osmo 3.50 sek
Elina 4.05 sek
Kirsti 4.35 sek
Yrjö 6.35 sek
Pelasimme muutaman pelin. Sitten Juha, Antti ja minä lähdimme jääkelkan penkojen kunnostaminen. Puukoreilla kannoimme lunta penkoille. Sitten menimme syömään. Sinä iltana tuli Elvitäti. Illan pelasimme pelejä. Sitten menimme nukkumaan.
(kirjoitti Klaus)
3.1.1958
Pakkasta ilmassa, sanoi radio. 20 pakkasta sanoivat monet suut. Aamulla olimme taas jääkelkassa, mutta kuitenkin toiset satuttivat itsensä, vaikka eilen olimme laittaneet lunta valleiksi. Lähdimme syömään. Kannoimme muutaman korin puita. Pelasimme pelejä. Isä lähti Hesaan. Juha, Elina, Ossi ja minä lähdimme Lapinmäelle, otimme kameran mukaan. Ensimmäisen kuvan otimme jääkelkasta, jossa olin mminä. Toisen kun Ossi, Juha ja Elina nousevat Lapinmäen portista ylös. Kolmannen jossa Ossi on rähmällään. (Kuvat valottuivat sittemmin, kun Yrjö koski itsetietoisesti kameraan) Laskimme kokoajan samaa hyppyriä. Aluksi hyppäsimme varovasti, lopuksi melkein uhkarohkeasti. Pitin hyppy jäi minulle, 4 m, sitten Juhan 3.50 sm. Osmo ja Elina 180 cm.
(kirjoitti Klaus)
Hangon partiolaisten suurleiriltä 1958
Juha, Antti ja Klaus kirjoittivat kotiin leiriltä.
Antti 22.7.1958
Täällä on tällä hetkellä pilvinen sää, aamulla jopa satoikin. Olemme juuri siivonneet leirialueemme, sillä Kekkonen tulee tänään vierailulle. Eilen oli kyllä kaunis ilma. Ja silloin meillä olikin koko leirin välinen maastojuoksukilpailu. Klaus ja minä jouduttiin alle 12 vuotisten sarjaan. Juha taas alle 14 vuotisten sarjaan. Tulimme Klaun kanssa 4:ksi koko leiristä. (noin sata osanottajaa tuossa sarjassa; Klaun kommentti 25.3.2020)
Klaus 22.7.1958
Ensimmäisenä päivänä oli huono sää, mutta seuraavana oli sää muuttunut pilvettömäksi, samoin seuraava, mutta tänään on taas taivas pilvessä. Toissa päivänä oli koko leirin yhteinen iltanuotio. Eilen oli helsinkiläisillä iltanuotio, mutta minä en ollut siellä, sillä olin saanut jonkinlaisen auringonpistoksen tapaisen kohtauksen. Kekkonen saapui juuri, ja olimme ohimarssilla. Sitä ennen täytyi siistiä teltta ja ympäristö. Nälkää ei tunnu, sillä ruokaa on paljon.
Juha 19.7.1958
Olemme päässeet onnellisesti leirille. Matka meni aika hyvin. Minä puklasin jo Mikkelin paikkeilla mutta muuta ei tapahtunut erikoista. Helsingissä söimme kerran tennispalatsin ravintolassa nakkeja maksoi 405 mk. Klasulle ei saatu sellaista sadetakkia partioaitasta eikä muualtakaan. Ostimme plastik a 750 mk. Ostimme liput kiitojunaan aivan onnella. Meidät vietiin junalla kaikki matkustajat partiolaisia, menimme Porkkalan kautta. Ilma oli kehno koko eilinen päivä satoi. Tänään on hiukan parempi mutta kova tuuli. Ruoka on aika kehnoa. Kumisaappaita tarvittaisiin mutta älkäää turhaan lähettäkö. Tekemistä on hyvin vähän. Loikoilemme. Antti juuri kiipeää lipputangon päähän kun se on rikki. Viime yö meni hyvin. Teltassa on tilaa. Rahaa jäljellä Antilla ja mulla maksujen jälkeen 3200 mk. Klasulla on kanssa paljon. Hän ei ole ostanut vielä mitään hyvää. Terveisiä kaikilta kaikille.
Jaa tämä sivu